Muistan kun lompsin ensimäistä kertaa käymään lääkärissä hoitojen aloitusta varten.
Olin etsinyt netistä paljon tietoa ja mitä mahdollisuuksia minulla olisi alkuun.
Muistan kun lääkäri määräsi minulle clomifen- reseptin. Olin kuin lapsi karkkikaupassa kun sain reseptin käteeni ja kipitin apteekkiin.
Olin lukenut lääkkeestä niin paljon, että se tuntui joltain ihme pilleriltä, joka tulisi mullistamaan koko maailmani.
Söin clomifenia kp3-7 1tbl. Ohjeena oli syödä vuoden ajan ja pitää välillä taukoja.
Kävin ensimäisessä kierrossa verikokeissa, jossa näkyi että ovulaatio olisi tapahtunut.
Toisessa kierrossa kävin myös ultrassa, jossa näkyi vain yksi follikkeli joka VOISI hedelmöittyä. Joten lääkkeen vaste ei ollut kovin hyvä.
Lääkäri ei kuitenkaan halunnut nostaa annostani, koska pelkäsi monikkoraskauden riskiä (niin kuin tässä saataisiin edes sitä yhtä aikaiseksi).
Joten, vuoden päivät söin tuota "ihme lääkettä" joka tuotti kerta toisensa jälkeen vain suuren pettymyksen.
Tämän lisäksi, seksistä alkoi tulla suoritusta. Laskettiin päiviä ja ajastettiin hommat minuutilleen.
Jollekkin tämä lääke on tuonut avun, mutta minulle siitä ei ollut suurempaa iloa.
Tällä hetkellä syön siis letroja. Jotka tekevät periaatteessa saman asian kuin clomit. Mutta monikkoraskauden riski on kuulemma pienempi. Ja letrot ovat huomattavasti halvempia kuin clomifenit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti