Raivostuttaa!!!

KP 9 ja edelleen vuotaa kuin seula :@
Raivostuttavaa kun vuoto ei voi loppua.
En tiedä mistä tämä nyt johtuu vaan ei yleensä ole kestänyt näin pitkään...

Muistoja hoitojen alusta

Muistan kun lompsin ensimäistä kertaa käymään lääkärissä hoitojen aloitusta varten.
Olin etsinyt netistä paljon tietoa ja mitä mahdollisuuksia minulla olisi alkuun.

Muistan kun lääkäri määräsi minulle clomifen- reseptin. Olin kuin lapsi karkkikaupassa kun sain reseptin käteeni ja kipitin apteekkiin.
Olin lukenut lääkkeestä niin paljon, että se tuntui joltain ihme pilleriltä, joka tulisi mullistamaan koko maailmani.

Söin clomifenia kp3-7 1tbl. Ohjeena oli syödä vuoden ajan ja pitää välillä taukoja.
Kävin ensimäisessä kierrossa verikokeissa, jossa näkyi että ovulaatio olisi tapahtunut.
Toisessa kierrossa kävin myös ultrassa, jossa näkyi vain yksi follikkeli joka VOISI hedelmöittyä. Joten lääkkeen vaste ei ollut kovin hyvä.
Lääkäri ei kuitenkaan halunnut nostaa annostani, koska pelkäsi monikkoraskauden riskiä (niin kuin tässä saataisiin edes sitä yhtä aikaiseksi).

Joten, vuoden päivät söin tuota "ihme lääkettä" joka tuotti kerta toisensa jälkeen vain suuren pettymyksen.
Tämän lisäksi, seksistä alkoi tulla suoritusta. Laskettiin päiviä ja ajastettiin hommat minuutilleen.

Jollekkin tämä lääke on tuonut avun, mutta minulle siitä ei ollut suurempaa iloa.

Tällä hetkellä syön siis letroja. Jotka tekevät periaatteessa saman asian kuin clomit. Mutta monikkoraskauden riski on kuulemma pienempi. Ja letrot ovat huomattavasti halvempia kuin clomifenit.

Missä mennään?

Niin paljon olisi listalla kirjoitettavaa. mutta ajattelin ottaa tähän väliin päivityksen missä mennään nyt?

Eletään päivää kp6. 
Täti on siis käymässä kylässä ja odottelen loppuvaksi tälle päivää.
Letrot aloitettu kp3 2tbl annostuksella ja jatkuu vielä huomiseen asti.
Päätimme, että tässä kierrossa emme lähde vielä tekemään "ensimäistä inseminaatiota". Kerran olemme sitä jo yrittäneet, mutta yritys epäonnistui ja tästä kerron ihan omassa postauksessa.

Päätimme, että yritämme tämän kierron vielä kotikonstein.
Niin sekavat tunnelmat. Mietin, että mitä järkeä edes yrittää. Mutta toisaalta aina on sitä toivoa, että jos tämä nyt olisikin SE kierto.

Aloitin kesäkuussa metformin lääkityksen PCO:n avuksi. En saanut lääkkeestä mitään sivuoireita ja pystyin nostamaan annosta melko nopeasti. Tällä hetkellä syön 1,5g päivässä (1tbl aamulla ja 2tbl illalla).
Tuntuu, ettei lääkkeestä ole toisaalta mitään apua. Tai mistä minä tiedän kun en pääse omia munasarjojani näkemään :D
Ainakin painonpudotuksessa se on ollut tukena. Kesäkuusta painoa tippunut melkein 9kg ilman suurempia yrittämisiä. Mutta on sitä toisaalta mistä tippuakkin. Ja uskon että metformiini on ollut suurena apuna tässä.

Tästä siis lähdemme yrittämään tätä kiertoa ja nähtäväksi jää mitä tapahtuu.
Pessimisti liikkeellä, eikä suuria odotuksia ole.

Miten tarinani alkoi?

Joskus vuonna 2012 minulle todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Nyt kun katson ajassa taaksepäin, uskon että vajaatoiminta on ollut minulla jo paljon ennen sitä, mutta ei vaan ikinä ole todettu.
Tälläkin kertaa se todettiin ihan sattumalta perus verikokeiden tuloksista.

Muistan aikoinaan perus gyne käynnillä, gynekologin puhuneen PCO-tyyppisistä munasarjoista, mutta en tarkemmut huomioinut asiaa silloin.
Lääkärit ovat aina vain todenneet tämän asian, mutta kukaan ei ole ikinä selittänyt sitä minulle tarkemmin.
Oikeastaan kaiken tiedon olen itse joutunut etsimään netistä.

Kuukautiseni ovat aina olleet todella epäsäännölliset. Korkeintaan 2-3 kertaa vuodessa.
Aika pitkään söinkin teroluttia, joka säännöllisti kuukautiseni, mutta aina kun se jätettiin pois, niin jäivät myös kuukautisetkin.
Terolutillahan ei oikeastaan ole mitään tekemistä tai apua raskaaksi tulemiseen. Se on vain kehonkin omaa tuottamaa keltarauhashormonia, mikä mahdollistaa vain kuukautisten tulemisen.
Sillä ei ole siis mitään tekemistä munasolun taikka ovulaation kanssa.

Mitä haluan blogilta?

Haluan pakopaikan... Paikan jonne vuodattaa katkeroituneita tunteita, ehkä löytää samassa tilanteessa olevia?
Lapsettomuus on sellainen asia, josta ei huudella koko kylälle. Asian kanssa ollaan yleensä yksin.

Mielessä pyörii niin paljon asioita, joita käsittelen päivittäin omassa mielessäni.
Miksi juuri minä? Mitä olen tehnyt elämässäni väärin, että olen joutunut tähän tilanteeseen?

Kerronpa hieman taustojani. Olen 26-vuotias ja mieheni on 31-vuotias.
Haikaraa on odoteltu pitkään (jopa liian pitkään).
Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta sekä todettu PCO (monirakkulaiset munasarjat).
Lääkkeitä syön kourallisen päivässä.

Tässä blogissa tulen käsittelemään matkaani lapsettomuuden suossa.
Miljoonia yrityksiä, hoitojen aloituksia ja ainaisia pettymyksiä.

Toivon, että blogini tavoittaa samassa tilanteessa olevia lukijoita.
Yhteyttä saa ottaa ilman muuta :)